maanantai 24. helmikuuta 2014

Vuoristosukat

Käsilaukussa on kulkenut kerä uutta tuttavuutta.




Malli 64 s, ranskalainen kantapää, nauhakavennus. Koko 39.
Lanka Pro Lana Schwarzwald väri 1063.10 ja Novita Pikkusisko väri 322
Menekki Yhteensä 68 g
Puikot 2,25 mm KnitPro

Enin aika kotisohvalla kuluu nykyään virkkuukoukku kädessä. Sukkia valmistuu harvakseltaan. Näihin sukkiin sain idean istuessani työturvallisuuskorttikoulutuksessa alastoman oloisena ilman läppäriä tai mitään muuta näplättävää. Yli kuuden tunnin istunto normipäivän päätteeksi tuntui väsyttävältä ja sai minut päättämään että tästä lähtien isossa käsilaukussani on aina neule mukana. Jos ei mikään muu pidä hereillä niin neulominen pitää. Lisäksi se myös vahvistaa kuulemalla oppimista.

Pari viikkoa tuon uuvuttavan koulutuksen jälkeen (kortti kuitenkin tuli!) jatkoimme samalla aikataululla tulityökorttikoulutuksessa, ja sielläpä ei tarvinnut enää haukotella. Ja kerralla läpi sekin!

Schwarzwald on minulle ihan uusi tuttavuus. Siihen törmäsin sattumalta kun olin etsimässä ruskeaa paksua lankaa uuteen peittoprojektiin. Aina täytyy tarkastaa myös sukkalankatarjonta jos lankakauppaan eksyy, ja siellähän tämä lymyili yhden korin pohjalla. Muuten täytti odotukset täysin, mutta ensituntuma oli hitusen karvainen, karkeahko. Kyllä siihen sitten tottui, itse asiassa se on hyvin samanoloista kuin varressa, kantapäässä ja kärjessä oleva Pikkusisko. Värityksestä tykkään erityisesti.

lauantai 8. helmikuuta 2014

Brittityyliset sukat

Brittityyliseksi kehuu Novita sivullaan tämän langan väritystä. No, saattaahan se ollakin niin. Mukava väritys minun mielestäni.




Malli 56 s, ranskalainen kantapää, nauhakavennus.
Lanka Novita 7 veljestä Tweed 815, Gjestal Janne 455
Menekki Yhteensä 127 g
Puikot 3,5 mm bambusukkikset

Paria asiaa olisin kuitenkin vielä toivonut tuolle langalle. Varmaankin on ollut hinnoittelukysymys että Tweed on laitettu sadan gramman kerälle, mutta en tiedä miten järkevää se on. Yhdestä kerästä ei saa miesten sukkia. Ja kun ei saa, täytyy ottaa jotain muuta väriä kaveriksi. Mutta. Ei löydy Novitan valikoimasta mitään sinnepäinkään sopivaa. Ei ole ruskeaa värikartassa. Ei tummaa eikä keskiruskeaa. Ei vaikka kuinka etsisi.

Apuun tuli tällä kertaa Janne. Ei ihan se väri mitä haaveilin mutta sinne päin. Ja taas uusi marmatuksen aihe. Vaikka se nyt sopi minulle oikein hyvin että se on 50 gramman kerällä, en voi tuota valintaa kyllä ymmärtää yhtään. Seiskaveikan vahvuinen lanka, jota tarvitaan kolme kerää miesten sukkiin. Ei edes teoreettista mahdollisuutta saada sukkaa neulottua yhtenäisellä langalla. Ja hinta...

perjantai 7. helmikuuta 2014

Arkistojen kätköistä

Jostain aina putkahtelee esiin vanhoja valokuvia, joissa näkyy tekemiäni käsitöitä. Tämä villapaita on jo aikaa sitten hävinnyt maailman tuuliin, mutta muistissa se on minulla vielä ihan hyvin.

Malli Oma
Lanka Álafoss Lopi
Puikot 6 mm

Lopi-innostukseni alkoi joskus 80-luvun alussa kun juuri ensimmäiset villapaitani neulottuani ystäväni pyysi tekemään Lopi-villapaidan. Yhdessä ostimme langat, puikot ja ohjeen kirjavaan villapaitaan. Neulominen oli mukavampaa ja nopeampaa kuin olisin voinut aloittaessani kuvitella, ja neulomispalkaksi sain pullollisen kermalikööriä, Baileysin suomalaista versiota.

Tuosta innostuneena ostin lankaa omaa villapaitaa varten, ja siitä yli jääneistä langoista myöhemmin neuloin tuon keskimmäisen lapseni (joka tuolloin oli vielä kuopus) villapaidan. Omaan paitaani minulla oli ohje mutta tuon pojan paidan suunnittelin itse. Se on tehty 80-luvun tyyliin laatikkomalliseksi, sillä kaarrokkeen kavennusten suunnitteluun olisi kulunut paljon hyvää neulomisaikaa. Tai kenties tummansinistä ei olisi riittänyt helmaan ja kuvio piti siksi tehdä vartalon ympärykseen noin isona.

Tuossa kuvassa olemme 90-luvun alussa seuraamassa esteratsastuskilpailuja, ja käsillä on tapahtuman huipentuma, pillimehu ja munkki. Mukana oli taustalla näkyvä ystäväni Ulla, jonka oranssi Volkswagen Polo oli poikasen mielestä "hieno mersu"!

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Koukuttava peitto

Vuosien maanisen sukanneulomisen jäljiltä kaapit ovat pullollaan jos minkä väristä lankakerää ja syttyrää, ja värit ovat sateenkaaren eri laidoilta. On tummanpuhuvaa ja kirkuvan räikeää ja kaikkea siltä väliltä. Eihän niistä mitään saa. Ajattelin monta vuotta.



Malli Dominoneuletta, 15 x 25 ruutua, joissa 25 s. Vihreän reunuksen malli täältä.
Koko 91 x 157 cm lattialla, käytössä joustaa mukavasti.
Lanka Kaikkea kaapeista löytynyttä noin 200 m / 100 g -vahvuista
Menekki Yhteensä 1100 g
Puikot 3,5 mm Prym pyörö
Koukku 3,25 mm Brittany

Perheemme pitkäaikainen suunnitelma kesämökistä alkoi realisoitua viime kesänä. Ensi kesänä ollaan jo siinä vaiheessa että mökkimaailmassa voi asustaa, ja sisustusasiat alkoivat mietityttää jo viime syksynä. Retroa ja vanhaa saisi käsin veistetyssä hirsimökissä olla, mutta ajatus vanhasta ja mihinkään muuhun kelpaamattomasta puistattaa. Siispä vanhaa ja hyväksi havaittua uudessa muodossa ja varta vasten valmistettuna.

Tällaisen peiton neulomista voisin suositella syksyn koleisiin päiviin, sillä tuo paksu peitto polvilla tarkenee kyllä vaikka vähän viileämmässäkin kamarissa. Kesällä sen neulominen voisi olla kauhistus!



Tämän projektin jälkeen ansaitsen varmaan Langanpäättelijän Kultaisen Ansiomerkin. Peitossa on 375 ruutua, joissa vähintään kaksi langanpäätä jokaisessa. Lisäpäättelyä tuli sitten raidallisista ruuduista, ja niistä joissa piti jatkaa lankaa. Totuus lienee jossain 800 ja 900 langanpään välillä. Tämän palkinnon tulen omistamaan uskolliselle päättelytyökalulleni, 7 cm mittaiselle ja 2,5 mm paksulle jättiparsinneulalle! Sen kanssa on päättely sujunut kuin tanssi, ote ei ole lipsunut ja päättelyä on voinut tehdä kuin automaattiohjauksella. Isoon silmään sujahtaa niin ohut kuin paksu lanka jopa pelkällä näppituntumalla. Ilman tällaista neulaa olisi näiden tilkkutöiden teko täyttä tuskaa! Tämän onnekkaan hankinnan tulin tietämättäni tehneeksi joskus vuonna 2006 ostaessani tuollaisen tuiki tärkeän Chibi-neulaputkilon.



Hetkittäin tätä peittoa neuloessa yllätti väriähky ja kyllästys, mutta sopivasti joulun alla uusia väriyhdistelmiä tuli saataville joulusukkien ylijäämälangoista. Peiton mittaa hahmottelin vieressä rötköttävän mieshenkilön avulla, asettelin peittoa hänen päälleen ja mitan määritin siten että peitto riittää varpaista leukaan. Peiton suosio tuli varmistettua jo valmistusvaiheessa. Arkipäivien ajaksi asettelin peitontekeleen sohvan selkämykselle, ja perjantaisin opiskelupaikkakunnalta kotiin palatessani huomasin sen päässeen käyttöön.



Haikein mielin lopetin neulomisen kun tarvittava mitta tuli täyteen. Visioni tästä peitosta sisälsi reunuksen aina oikein -neuleena, mutta ajatus 5 metrin puikkojonosta oli sen verran hirvittävä että päädyin virkattuun reunukseen. Tähän peittoon sain upotettua siis 1,1 kg lankaa, mikä kaikki löytyi omasta kaapistani. Kumma kyllä, yhtään hyllyä ei näytä vapautuneen...

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Rolling Thunder

Takavuosien helmisukkasuosikki tuli taas pyöräytettyä. Vähän niin kuin vastaisen varalle. Ja vähän muutenkin.

































Malli Rolling Thunder Knittystä
Lanka Shibui Sock väri 220
Menekki 2 50 g kerää lähes kokonaan
Puikot 2,25 mm KnitPro sukkikset

Muutaman vuoden tauko ei ollut häivyttänyt ihan kaikkia muistikuvia tämän mallin neulomisesta, joten helmien laskenta, lankaan pujotus ja ketjusilmukoista aloitus sujuivat ihan mukavasti. Tämä lanka on hankittu jo jokin aika sitten en muista mistä, ja paineita alkoi kasautua langan neulomiseksi koska tarvitsen siitä jääviä loppulankoja virkkausprojektiin. Alkaa mennä jo vähän nurinkuriseksi!

Neuloin sukat opiskelijaboksissani (lue: vanhempieni luona täysihoidossa) eikä mukaan sille viikolle ollut sattunut muuta ohutta sukkalankaa, joten sukan suun käänne piti neuloa samalla langalla. Tähän asti olen käyttänyt siellä näkymättömissä jotain harmahtavaa lankaa ja säästänyt herkkulankaa johonkin parempaan projektiin. Nyt sitten aloin hermoilla riittääkö lanka, näissä sukissahan on silmukoita vähän enemmän kuin tavallisissa, ja sitten vielä se käänne.

Hermoilu kesti kuitenkin vain ensimmäisen sukan kärkeen asti, sillä Shibui Sock on 50 g kerillä ja kun lanka riitti yhteen sukkaan, saatoin jo kokemukseen perustuen päätellä että se toinen sukka tulee sitten siitä toisesta kerästä. Harvoin saa vaa'alla samoja lukemia kuin etikettiin on painettu, joten ihan tarkkaan tulokseen ei pääse jäljelle jääneen langan painon perusteella.



Näitä helmisukkia ei oikein kannata punnita langan menekkiä määrittäessä, ellei ole ollut aloittaessaan niin kaukaa viisas että on punninnut myös käytetyt helmet. Minä en yleensä ole. Kaikkien näiden neulonnan täyteisten vuosien jälkeen hyökkään edelleen työn kimppuun sen suurempia huolehtimatta, joten jotkin asiat vaan jäävät arvoitukseksi.

Tämän langan ostin varmaan jo sitä silmällä pitäen, että laitan siitä runsaan ylijääneen kerän kauan tekeillä olleeseen isoäidinneliöpeittoon, joka kyllä on ihan aito jämälankateos, mutta jossa on jo hieman värimalliyritelmää. Palasten uloimmat kerrokset on aseteltu väreittäin, ja punaviolettia jämälankaa tarvittaisiin seuraavaksi. Tarkemmin värejä tarkastellessani huomasin että tämä väri olikin ihan liian punaista, joten ei se sitten kovasti haittaakaan että jäljelle jäi vain 9 grammaa. Samaan peittoon se menee, mutta eri kerrokseen.